Mummu ja lapsenlapsi Verneri,
2006
"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.
Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"
(Dennis Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)
9 kommenttia:
Joo tuollaisena hetkenä toivoisi, että saisi aina olla tässä. Että saisi aina pitää lasta käsivarsillaan, olla vaan ja mikään ei muuttuisi.Lapsi ei kasvaisi. Itse ei vanhenisi.....
Suu on molemmilla samalla mallilla ;)
Sukupolvien ketju kantaa ja kannattelee, kumpaakin. Aika jatkuu. Uusi elämä.
Tuossahan sitä pilleriä on.
Tuo on se hetki, jolloin itsekin toivoisin ajan pysähtyvän. Ensin toivoo saavansa lapsenlapsia ja sitten vielä lisäaikaa, jotta näkisi heidänkin jälkeläisiään. Kallis ja upea elämänketju, jonka ei sallisi kadota. :)
Nukke, niin tässä se on ,vanhuus ja lapsuus. Elämän jatkuvuutta.
Lastu, minustakin oli hauska huomata, että ei se omena kauas puusta jaksa pudota...
Doris, minulle on myös (niinkuin mummolle) pilleriä paljon tästä pienestä pojasta.
Tarjuska, elämän jatkuminen on kaunis ja arvokas ketju. Onneksi omat siskoni ovat näitä "jatkoja" tehneet, omat kun ovat jääneet tekemättä.
Pysäyttävä hetki!
Yhteiset värit, yhteiset ilmeet. Seesteinen kaunis hetki. Mummuna olen saanut kokea, kuinka paljon tuommoinen hetki, lapsenlapsiterapia vaikuttaa.
Ihana uusi vesa sukupuussa. =)
Tollaseen hetkeen haluaisi ajan pysähtyvän, ihana kuva ja ihana vauveli!
Lähetä kommentti